Esittely

Ensimmäinen kipinä agilityä kohtaan syttyi jo pienenä tyttönä; olin nähnyt videon agilitystä, josta innostuneena rakentelin itse agilityradan. Koska omaa koiraa ei ollut, pääsi sukulaisten labbis-sekoitus suorittamaan esteitä. Kipinä jäi kytemään ja harrastus sai jälleen tuulta purjeisiin vuonna 2006, sillä tiellä ollaan edelleen. Vuosien aikana on ollut ihanaa nähdä agilityn vauhdikas kehitys laaja-alaisesti; Harrastajamäärät ovat kasvaneet, harrastuspaikat ja -esteet ovat kehittyneet turvallisemmaksi sekä ohjaustyylit ja ennen kaikkea koiran koulutus on vienyt lajia huimasti eteenpäin.

Agilityä olen kouluttanut vuodesta 2008 Oulun Koirakerhossa. Vuosien mittaan olen käynyt koulutusohjaajan perus- ja jatkokurssin ja ratamestarikurssin. Oppia agilityyn ole hakenut pääasiassa kotimaisilta kouluttajilta, mutta olen myös osallistunut eurooppalaisten valmentajien seminaareihin. Toimin edelleen mukana seuratoimijana muun muassa vastaavana koetoimitsijana, seurakouluttajana ja “peruspuurtajana”. Lajin kehittämisessä olen mukana Suomen Agilityliiton kilpailutoimikunnassa.

Tunnen olevani onnekas, kun olen päässyt harrastamaan ja kilpailemaan agilityä eri rotuisten ja kokoisten koirien kanssa, kiitos siitä ystäville, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden kokeilla heidän agilitykoiriaan. Olen muun muassa voittanut Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuden vuonna 2017 kääpiöpinseri Murun kanssa. Kokemukseni mukaan jokaisella rodulla ja säkäluokalla on omat haasteensa mutta myös vahvuudet, kuin myös koirilla ja koirakoilla yksilöinä. Omien koirien menestyksestä enemmän Kisakoirani-sivulla.

Kouluttamisessa haluan haastaa niin ohjaajia kuin koiria onnistumaan. Tehtävät tulee rakentaa pienistä palasista suurempiin kokonaisuuksiin. Mikään ei voita tunnetta siinä hetkessä, kun koira ja ohjaaja oivaltavat opetettavan asian. Oppimisen kannalta pidän tärkeänä koiran mielentilaa; aktiivinen ja motivoitu koira haluaa ja jaksaa yrittää temppujaan ja tuo samalla iloa ja motivaatiota myös ohjaajalleen.